Vauhtiperse

Vanaja, tutummin vauhtiperse oli taas yhtä innoissaan päästessään lenkille, kuin aina. Siitä se nimen revinkin, aina menossa hirveällä vauhdilla ihan sama mitä tehtiinkään.
Torstaina Inka otti Kukan käsihevoseksi ja tuli kuvaamaan mua ja Vauhtipersettä pellolle. Vanaja on kyllä kivempi ja parempi ratsastaa jo kuin ekoilla kerroilla, mutta pellolla se vain painoi ihan hulluna kädelle. Ei se mikään kevyt ole ikinä ollut ratsastaa, mutta nyt mulla meinas loppua haba kesken. Sen hetken, kun sain sen kuuntelemaan mun vatsalihaksia jyräämisen sijasta, se parani todella paljon. Silloin se jäi helposti melkein jopa tyhjäksi edestä. Selkähän sillä on myös alhaalla, mutta sentään menee pätkittäin ollen hiukan kevyempi. Sen ollessa kevyt se on ihan ratsastettava, eli jos niitä pätkiä saisi lisättyä niin hyvä tulisi.

Kaikki kuvat (c) Inka Komonen

Käynti sujuu jo aika hyvin, lukuunottamatta tätä päivää

Se liikkuu pari ympyrää ihan nätisti, mutta sen jälkeen alkaa taas kamala jyrääminen avuilta pois. Kyllä huomaa, että tämä on ravihevonen henkeen ja vereen.. Huomaa myös, että sitä ei vain yksinkertaisesti ole koulutettu pitkälle. Silti mulla on vahva usko siihen, että jos Vauhtipersettä treenattaisiin ihan kunnolla ja pidempään, siitä voisi tulla ihan kelpo ratsu. Se kuitenkin väläyttelee tosi kivoja pätkiä. Jos se oppisi rentoutumaan ja käyttämään selkäänsä se olisi varmasti oikein miellyttävä ratsu. Tykkään Vanajasta myös siksi, että se on mielettömän kivan hoitotilanteissa. Se on eläväinen, eikä mikään pystyyn kuollut. Se ei myöskään muiden pullasuokkien tapaan ole kamala jyrä. Vauhtiperseen kanssa kaikki on helppoa.

Tällä tammalla on niin mahtava luonne. Pestessä se on kuin ei huomaisikaan asiaa. Vaikka ratsastaessa se on kokoajan ihan menossa se silti seisoo jakkaran vieressä selkään noustessa tosi nätisti ja malttaa ainaa seistä jos jotain remmejä täytyy säätää. Jos porukassa hevosia jännittää joku kohta lenkillä ja kukaan ei oikein haluaisi mennä sen ohi, niin Vanajalle riittää rohkaisevat rapsutukset kaulalle, että se menee siitä ensimmäisenä. Oikeastaan kaikki mitä se on joskus vähän jännittänyt on jäänyt jännittämisen tasolle, sillä hiukan, kun rapsuttaa kaulasta se kerää ihan valtavasti rohkeutta.
Ratsastaessa välillä sitä vauhtia meinaa löytyä liikaakin ja vauhti monesti vain kiihtyy, mutta kertaakaan ei ole kadonnut jarrut kokonaan, ei kertaakaan. Voidaan myös ratsastaa yksin maneesissa. Kerran oli niin tuulinen päivä, että maneesin ovi paukkui oikein lujaa auki ja kiinni. Tuuli vinkui katossa ja kaikki mahdollinen lenteli ilmassa. Oltiin aivan yksin maneesissa ja Vauhtiperse keskittyi yhtä hyvin kuin minä tahansa muuna päivänä. Ihan super tamma! Niin persoonallinen ja luonteikas, mutta loppupeleissä niin kiltti ja helppo! Rakastan ♥

Harva polle antaa peittää silmät selästä päin sanomatta mitään..